Palaa yrityspalstalle

5 oppia rugbyjoukkueesta parempaan asiantuntijatyön johtamiseen

10.10.2016

Kirjoittaja: Noora Plattonen, Solteq Oyj

Kun viimeisellä lomaviikollani mietin töihin paluuta, mieleeni nousi haavekuva. Miksei työpaikoilla toimita kuten meidän rugbyjoukkueessamme Jyväskylä Rugby Club Ladiesissä? Mitä meillä joukkueessa sitten on, mistä olen toistaiseksi lähinnä haaveillut työelämässä? No, kerronpa tarinan kaudesta 2016.

Olen Noora – pelaaja, kapteeni ja valmentaja Jyväskylä Rugby Club Ladies (JRCL) -joukkueessa. Olen myös Solteqilla jonkin sortin team/project leader, mutta toimeenkuvaani liittyy paljon muutakin.

Meillä on JRCL:ssä vastaava tilanne kuin missä tahansa työpaikan tiimissä: osa meistä on uudempia ja osa kokeneempia, mutta kaikki ovat taitavia ja motivoituneita yksilöitä, joiden intohimona on rugby. Pelaamme SM-sarjaa ja haluamme menestyä siinä.

Rugby on auttanut minua kehittymään tiimin vetäjänä ja tässä on viisi tärkeintä asiaa, joita olen oppinut.

 

Ensimmäinen oppi: reagoi ajoissa muutoksiin

Yhteispelimme on yleensä toiminut hyvin, mutta tämän kauden alussa huomasimme häviävämme selkein luvuin vastustajille, joiden kanssa pelien pitäisi olla tasaisia. Tämä aiheutti huolta ja keskustelua joukkueen sisällä. Eriävät mielipiteet syistä ja toimenpiteistä aiheuttivat jopa ilmapiirin kireyttä.

Team Leaderin pitää osata tunnistaa, kun tiimillä ei ole kaikki hyvin. Pieniinkin ilmapiirin muutoksiin täytyy reagoida ja ne pitää ottaa tosissaan. Maailma muuttuu nopeasti ja joskus peli menetetään, ellei reagoida ajoissa. Me JRCL:n valmennustiimiläiset olimme haistelleet jonkin olevan ehkä hieman ”pielessä” jo talven treenikaudella, mutta jatkoimme treenien vetämistä totutulla tavalla. Kauden alussa tuli jo selväksi, että nyt on astuttava mukavuusalueelta ulos, jos halusimme menestyä SM-sarjassa. Oli saatava sekä valmennus että joukkue toimimaan paremmin yhdessä.

 

Toinen oppi: tiimi tarvitsee yhteisen suunnan

Järjestimme joukkuepaltsun, jossa joukkue itse kertoi kauden tavoitteesta ja miten se saavutetaan. Pienryhmäkeskustelujen päätteeksi tavoitteeksi asetettiin finaalipaikka, josta sitten haetaan mestaruus. Tämän saavuttamiseksi löytyi tahtoa tehdä kovempia treenejä.

Tiimillä täytyy olla yhteinen näkemys, mitä kohti teemme töitä ja miksi.Kuinka usein työpaikoilla tavoite tulee tiimin sisältä? Kuinka sitoutunut tiimi on silloin, kun se saa itse asettaa tavoitteensa? Tykkään työssäni kuulostella tiimin fiiliksiä, tutustua tiimiläisiin ja oppia mikä heitä motivoi.Asiantuntijatiimi harvoin motivoituu liiketoimintatavoitteista (esim. liikevaihdon kasvu), vaan motivaatio kumpuaa tiimistä itsestään (engl. intrinsic motivation). Tätä kuilua meidän täytyy tiiminvetäjinä ja johtajina kaventaa aiempaa paremmin.

 

Kolmas oppi: parhaat ratkaisut syntyvät yhdessä

Järjestimme myös kolmen valmentajan kesken valmennuspalaverin. Yksitellen kerroimme oman näkemyksemme, mitä meidän pitää tehdä joukkueen tavoitteiden saavuttamiseksi ja kaksi muuta kuuntelivat. Olemme kaikki kokeneita rugbynpelaajia ja meillä on erilaiset näkökulmat. Aluksi emme olleet yhtä mieltä kaikesta, mutta kesän edetessä huomasimme ajattelevamme enemmän samalla tavalla.  Meidän erilaisista näkökulmista syntyi yhdessä parempaa kuin kukaan olisi yksin pystynyt luomaan.

Hyvä tiimi on verkosto, ei kokoelma yhden ihmisen siiloja. Kuinka usein väkerrämme ratkaisua yksin omalla työpisteellämme ja ehkä kysymme neuvoa johonkin osa-ongelmaan? Kuinka paljon auttaisikaan, jos ratkaisu sparrailtaisiin parin kaverin kanssa? Kuinka paljon stressaavampaa on löytää ratkaisu yksin? Onko se ratkaisu silloin yhtä hyvä kuin yhdessä muodostettu? Miten olisi parikoodaaminen? Mob Programming? Leadership group yhden projektipäällikön sijaan?

Mentorointia ja ajatusten sparrailua olen nähnyt töissä usein, mutta harvemmin oppimista viedään askelta pidemmälle kuten parikoodaamisessa ja Mob Programmingissa.

 

Neljäs oppi: kokeilukulttuuri kunniaan 

Yhteinen näkemys ei syntynyt kuitenkaan aivan itsestään. Teimme kokeiluja. Esimerkiksi muutimme pelaajien pelipaikkoja ja katsoimme seuraavassa pelissä, miten muutos toimi. Pelit toimivat nopeana palautteena ja matsien jälkeen pidimme fiilis- ja palautekierroksen koko joukkueen kesken.  Mikä meni hyvin? Missä voidaan parantaa? Mitkä suoritukset ansaitsivat kehuja? Jokaisella oli draivia parantaa omaa ja joukkueen suoritusta – olihan tavoitekin selvä ja yhteinen. Itsevarmuus kasvoi joukkueen ja valmennustiimin sisällä.

Kaikki kokeilut eivät onnistuneet, eivätkä yksilöratkaisut aina olleet tilanteeseen parhaiten sopivia, mutta se on OK. Kaveria tuetaan ratkaisuissaan, tuntuvat ne kuinka hölmöiltä tahansa. Pelin tauoilla ja matsin jälkeen on palautteen ja korjausten aika. Kokeilemalla ja oppimalla olemme JRCL:ssä pystyneet parantamaan peli peliltä, mutta myös jo yhden matsin aikana. Miten olisikaan käynyt, jos olisimme jatkaneet vanhalla totutulla tavalla pelaamista? Emme olisi nyt menossa semifinaaleihin uskollisin mielin hakemaan finaalipaikkaa.

Management 3.0 puhuu myös kokeilujen puolesta, sillä ne mm. boostaavat oppimista.  Kuinka usein epäonnistumisista opitaan työpaikoilla vai toistetaanko samoja asioita odottaen samaa tulosta muuttuvassa maailmassa? Onko ilmapiiri sellainen, että työntekijä voi kokeilla vai tuleeko ryssimisestä vain sanomista? Arvostetaanko sovittujen toimintatapojen noudattamista enemmän kuin oppimista kokeilemalla?

Töissä olen tätä oppia päässyt toteuttamaan vain pintaraapaisuna. Vielä en ole keksinyt, mikä on se asia, joka blokkaa kokeilujen laaja-alaista hyödyntämistä.

 

Viides oppi: hyödynnä rohkeasti oppimaasi

Suurin osan tiimin johtamistaidoistani olen oppinut rugbyssa. Huomaan rugbyjoukkueen (tai minkä tahansa urheilujoukkueen) johtamisessa yhtäläisyyksiä uuden ajan johtamisen periaatteisiin, kuten tiimilähtöinen tavoitteen asettelu ja kokeilut. Olen myös huomannut niiden toimivan käytännössä. Jään toistuvasti miettimään, miksi ihmeessä työpaikoilla johdetaan vanhoin, huonommin toimivin keinoin.

Jos haluat tiimisi suoriutuvan paremmin ja olevan tyytyväisempiä työhönsä, suosittelen tutustumaan Management 3.0:aan tai liity vaikka lähimpään rugbyjoukkueeseen. 😉

 

Kirjoittaja
Olen ketterien periaatteiden kannattaja ja hieman kapinallinen jatkuvan kehityksen agentti. Tärkeänä työssäni projektipäällikkönä pidän tiimiläisten työn mielekkyyttä sekä aitoa arvon tuottoa asiakkaalle. Tykkään haastaa vanhoja toimintatapoja, poistaa siiloja, valmentaa, ideoida ja tehdä tiimityötä. Harrastukseni, rugby, on minulle elämäntapa. Olen myös gradua vaille valmis (n+1). vuoden dumppari.